Etusivu
FINNE-AKATEMIA TIEDOTTAA
Finne-Akatemiassa on alkamassa näyttämöliikunnan ja kehonhallinnan kurssi. Kurssin kouluttajana toimii näyttelijä Ville Orttenvuori.
Kurssi järjestetään kolmena viikonloppuna, joista ensimmäinen on 4.-5.2.2012, seuraava 18.-19.2.2012 ja viimeinen 25.-26.2.2012.
Kurssille voi osallistua sen mukaan kuin osallistujalle parhaiten sopii, joko koko kurssiin tai vain osaan siitä. Ikä- tai peruskuntovaatimuksia ei ole.
Kurssinpäivä kestää kahdeksan tuntia, joka jakaantuu kahteen jaksoon, välissä tunnin tauko. Kurssit alkavat joka päivä klo 9.00 ja päättyvät klo 18.00 mennessä. Poikkeuksena on lauantai 25.2. 2012, jolloin harjoitukset ovat klo 17-19.
Osallistujat tarvitsevat mukaan harjanvarren, kolme tennispalloa ja oppimiselle avoimen mielen.
Kurssille on Ramppi-teatterin ja Kangasalan Pikkuteatterin näyttelijöillä vapaa pääsy. Muut saavat oikeuden osallistua maksettuaan jommankumman teatterin jäsenmaksun.
Ilmoittautumiset joko tuottaja Riitta Järviselle p. 050 – 602 206 tai Mika Eerolalle p. 050 3552603
Kesällä 2012: Poika varjoiselta kujalta
Jäähyväiset viisikymmentäluvulle
Mutta viisikymmentäluku oli paljon muutakin. Coca-cola rantautui olympialaisten mukana koko Suomeen, amerikkalaisten autojen muodot hivelivät silmää, etelän hedelmät tulivat kauppoihin. Nuorison muoti muuttui. Alushameet tärkättiin, vaaleaa huulipunaa piti olla ollakseen muodikas ja lättähattukulttuuri löi itsensä läpi. Televisio teki tuloaan vasta vuosikymmenen lopulla, mutta radiota kuunneltiin sitäkin ahkerammin ja vapaa-aikoina tyttö- ja poikakirjat löysivät lukijansa.
1950-luku omisti itselleen myös oman musiikkinsa ja sen tähdet: Olavi Virta ja ”Eeva”, Poika varjoiselta kujalta” ”Mustasukkaisuutta” ja ”Sinitaivas”, Laila Kinnunen ja ”Lazzarella, Brita Koivunen ”Suklaasydämineen” mutta myös Glenn Miller, Harry Belafonte, Nat King Cole ja Paul Anka. Aivan vuosikymmenen lopulla Bill Haley käänsi uuden lehden ja toi levylautasille kappaleen ”Rock Around the Clock”. Näytelmän kantavana elementtinä onkin nimenomaan viisikymmentäluvun musiikki.
”Poika varjoiselta kujalta” on tarina ihmisistä 1950-luvun teollisuuskaupungin kyljessä. Se on tarina jälleenrakentamisesta, uskosta tulevaisuuteen, nuoruuden viattomuudesta ja kyvystä iloita vähästä, mutta se on myös kertomus pettymyksistä ja peloista, tarina sankareista vailla siipiä. Jotkut heistä elivät vielä tuolloin täyttä ja värikylläistä elämää kanssaihmistensä keskuudessa menettääkseen seuraavalla vuosikymmenellä laitokseen sijoitettuina persoonallisuutensa hohdon.
Näytelmän lävitse kulkee myös karjalaisteema. ”Poika varjoisalta kujalta” on tarina kahdesta kaveruksesta, hämäläispojasta ja karjalaispojasta, heidän ystävyydestään ja henkisestä kasvustaan. Se myös kertomus tyttöjoukosta, heidän kasvustaan aikuisuuden kynnykselle. Vaikka ajallinen ympäristö on 1950-luku, ”Poika varjoiselta kujalta” voitaisiin siirtää mihin aikaan vain, myös 2010-luvulle.
Finne-akatemia
Ramppi-teatteri teki Aulis Aarnion aloitteesta joitakin vuosia sitten päätöksen aloittaa näyttelijä- ja käsikirjoittajakoulutus teatterin omiin tarpeisiin. Hankkeelle varattiin Jalmari Finnen työtä kunnioittaen nimi Finne-akatemia.
Vuoden 2011 näytelmästä “Muistat Sie Monrepos’n” sanottua:
“Tämä on sanottu jo moneen kertaan, mutta sanottakoobn se taas: Ramppi-teatteri tekee Pirkanmaan ja varmaan koko Suomenkin mittakaavassa ainutlaatuista työtä. Huikea yhteen hiileen puhaltaminen ja ankara paneutuminen näkyvät näyttämöllä nytkin.
Näyttelijöistä nousevat tänä kesänä esiin etenkin raikkaat nuoret. Mika Eerolan rempseä karjalaispoika on erityisen nautittava suoritus, ja Mikko Nikkanen,Henriikka Heiskanen ja Laura Parviainen tekevät myös herkkää ja ilmeikästä työtä”
Jussi Suvanto, Aamulehti 10.6.2011
“Hieno esitys, työryhmä on tehnyt valtavan työn.”
Kari Pekonen, Katsojapalaute, Aamulehti 9.6.2011
“Pidin näytelmän aiheesta ja nuoret esittäjät tekevät hienoa työtä. Olen täällä ensimmäistä kertaa ja voin kehua, että paikka on todella hyvä.”
Janne Nurmi, Katsojapalaute, Aamulehti 9.6.2011
“Eilinen näytös oli yksi Ramppi-teatterin parhaista, ellei paras. Ohjaus antoi joukoille liikkuma-alaa enemmän kuin viime vuonna ja äänitehosteiden toiminta toi oman, hienon lisänsä näytelmään. ”
Urpo Kangas, professori, Katsojapalaute 9.6.2011
“Monrepos-näytelmää voi kutsua suurproduktioksi sanan kaikissa merkityksissä. Aulis Aarnio on onnistunut tiivistämään yhteen näytelmään lukuisia eri teemoja, joista jokainen olisi ansainnut oman messunsa.”
“Katsoja ei säästy ahaa-elämyksiltä: näinhan asiat olivat ja näin ne taitavat edelleen olla. Vai ovatko? Aulis Aarnio ei osoita sormella, vaan jättää johtopäätökset katsojalle.”
“Näytelmän huumori ei ole päälleliimattua kesäteatterivitsailua vaan kumpuaa elävän elämän tilanteista ja sanomisista. Repliikin sanoma saattaa olla haudanvakava, mutta sitä ryydittävä sutkautus onnistuu silti virittämään katsojan hymyyn.”
“Ramppi-teatterin menestysreseptinä on ollut se, että valjastetaan harrastajien ilo ja intomieli ammattilaisohjaajan rautaiseen osaamiseen. Monrepos-näytelmä on jälleen tämän reseptin riemuvoitto. ”
Lauri Lehtimaja, entinen eduskunnan oikeusasiamies, arviointi Kangasalan Sanomat 14.6.2011
“Ramppi-teatteri hämmästyttää tunteikkaalla näyttelijäntyöllään. Ohjaaja Ahti Jokinen liikuttaa ryhmäänsä elävällä tavalla käyttäen myös katsomioa oivallisesti hyväkkseen. Kunnon ohjaaja osaa vaatia ja viilata. Jokinen on saanut ramppilaiset hyvään iskuun, esitys on täynnä verratonta eläytymistä.
Aulis Aarnio kertoo sodasta, sotilaista,m aserkätkennästä, petturuudestaq ja uskollisuudesta sekä veljeydestä, jokamn ei veljeä jätä. Aarnio kunnostautuu yllättäen erityisen hyvin herkkien tuntyeiden kuvaajana. Dialogi soljuu sujuvasti ja todesti juuri rakastuneiden nuorten välillä.
En ole aikaisemmin nähnyt Rampin esityksiä, mutta olen vaikuttunut tunteikkaasta näyttelijäntyöstä jo tämän yhden kokemuksen perusteella.”
Päivi Kuokkanen, Ylöjärven sanomat, 15.6.2011
Näytelmissä on katettu katsomo
kuva: Kari Aarnio
