Tarkoitus tulla alunperin ”Suden hetkeen” vain sukulaisen Rafael Haarlan ääneksi erääseen puhelinkeskusteluun. Kuinka ollakaan, tulokas päätyi yhteen keskeisistä rooleista esittämään IKL:n ruumillistumaa luutnantti Toivo Aunus Koskenvirtaa. Vastuullinen ja luova paneutuminen hyvässä ohjauksessa tuotti katsojien jakamattomat kiitokset. Ramppi-teatteri palkitsikin Julius Haarlan kauden päätteeksi ”Vuoden tulokas”- kunniakirjalla.

”Tämä on ollut kokonaisvaltainen kokemus. Ryhmässä on monenmoista taitajaa ja eri ammattiryhmien edustajaa. Olen saanut henkilökohtaisesti mahdollisuuden elää roolihahmon välityksellä Suomen historiassa tärkeää mutta usein vaiettua aikakautta, josta itsellänikään ei ollut kovin paljon tietoa. Uskon roolin antavan hyvää tukea myös omalle työlleni. Itse asiassa osasyy osallistumiseeni on ollut lievän rimakauhun voittaminen isompien yleisöjen edessä”.

Roolit näytelmissä ”Kahdentoista taalerin tähden” kievarin pitäjä, ”Kummallinen kuntokoulu” Äiti Kiljunen, ”Hämärässä laulaa punakylkirastas” Hilma Peltonen, ”Tulipunainen ratsastaja” Matias Ihtalinin puoliso, ruustinna Anna Krook ja ”Suden hetki” Ester Leino.

”Olen vasta eläkkeelle siirryttyäni muuttanut Helsingistä pysyvästi asumaan Kangasalle oltuani sitä ennen vakinainen kesäasukas. Ramppi teatteri on ollut minulle tärkeä, joka on auttanut kotoutumaan paikkakunnalle. Näyttelijöiden emäntänä olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Olen tällöin huomannut, miten tärkeä terapeuttinen rooli Ramppi-teatterin kaltaisella hyvin toimivalla ryhmällä v oi olla ihmiselle, joka siviilielämässä on kohdannut jokin suru tai vastoinkäyminen. Yhdessä on helpompi jaksaa”.

Teatteriura alkanut vasta 70-vuotiaana, jolloin näytteli (2006) Nokian kesäteatterissa ”Oprin” nimiroolin. Toinen rooli ”Suden hetken” Oksasen Siiri. Esiintymiskokemusta kuitenkin jo pikkutyttöstä saakka koulunäytelmissä, lausujana sekä liikunnan ohjaajana.

”Kiitos ohjaajilleni Seppo Heinolalle ja Sina Kujansuulle, että houkuttelivat minut mukaan tähän hienoon aikuisten leikkiin. Teatteri ei katso ikää – lapsi elää meissä aina. Ja jos ramppikuume yllättää, on hyvä muistaa Ritva Arvelon sanat: Älä sitä pelkää, että pelkäät – pelkää sitä, että lakkaat pelkäämästä”.

Tullut mukaan Ramppi-teatteriin vuonna 2002. Rooleja: ”Haaveiden talo”, Emma Peltonen postimiehen vaimo, ”Kahdentoista taalerin tähden”, kansannainen, toinen ääni, ”Kuka kumma kuuluisuus” hotellivieras, ”Kummallinen kuntokoulu” 1. opetusministeri, ”Hämärässä laulaa punakylkirastas” Elisabeth Järnefelt. ”Tulipunainen ratsastaja” kerjäläinen, köyhistä köyhin sekä’ ”Suden hetki” Hilma Peltonen, Nuorisoseurantalon vahtimestari.

”Ramppi-teatteriin jouduin sattumalta. Teatterin joka vuosi järjestämässä madekeittoillassa tuli vuonna 2002 puhetta siitä, että tarvittiin näyttelijöille väliaikakahvien keittäjä. Lupauduin tehtävään samoin vuonna 2003. Tällöin yksi vakituisista näyttelijöistä jäi pois ja minut houkuteltiin kahvin keiton ohella Emma Peltosen rooliin. Koska muut olivat jo harjoitelleet puoli vuotta, epäröin ja totesin, ettei minulla ole sellaista intohimoa kuin teillä. Sain vastaukseksi, ”Unohda se himo, kyllä into tulee, kun rupeat tekemään roolia”. Ja niin kävi. Tämä kesä on osoittanut, että minulla on jopa intohimoa! Ramppi-teatterista on tullut rakas mutta vaativa harrastus. On ilo tehdä yhteistyötä ja onnistua lahjakkaiden, luovien ihmisten kanssa”.

Ollut Ramppi-teatterissa myös tuottajana ja järjestäjänä. Lavasteryhmän vakinainen jäsen.

Teatterin luottonäyttelijöitä, jolla on vuosien mittaan ollut lukuisia keskeisiä rooleja mm. näytelmissä: ”Kostianvirta” Iso Sipi, ”Tukkijoella” Turkka, ”Kahdentoista taalerin tähden” lautturi, ”Haaveiden talo” Olof Ilmoni, ”Kummallinen kuntokoulu” Kiljusen Luru, ”Tulipunainen ratsastaja” Olaus Cstrenius. Teki vuonna 2008 ”Suden hetkessä” haastavan ja katsojien kiittämän roolisuorituksen Martti Tulenheimona

”Parasta Rampissa on minulle ollut hyvä henki ja yhdessä tekemisen ilo. Osaamista ovat auttaneet taitavat ja vaativat ohjaajat. Tyytyväisyyttä tuo joka vuosi myös se, kun lavasteryhmän jäsenenä tuloksen hahmottuvan ja tietää, kuinka suuren työn takana tuo usein sivuosaan jäävä näyttämöllinen elementti on”.

Nuorukaisena mukana Kangasalan Nuorisoseuran näytelmissä. Harrastanut lausuntaa Veikko Sinisalon ohjauksessa. Monien tilaisuuksien juontaja, myös radiossa ja televisiossa.

Tuli Ramppi-teatteriin mukaan suostuttelun innoittamana vuonna 2003 Arne Ilmonin rooliin näytelmässä ”Haaveiden talo”. Sen jälkeen mukana ”Kummallisen kuntokoulun” poliisimestarina, kirjurina näytelmässä ”Kahdentoista taalerin tähden” ja ”Suden hetken” suutarimestari J.E. Lindellinä. Lisäksi vuonna 2006 mukana äänenä.

”Rampin toiminta on harrastuksena haasteellista mutta samalla se on hyvin vakuuttavalla tavalla yhteisöllistä. Ramppi-teatterin ryhmä on sanamukaisesti yhteisö”

Lauluharrastuksen tiimoilta ollut mukana Sanan Säilät-nimisen yhdistyksen toiminnoissa lausuntailloissa ja vastaavissa. Suosittu esiintyjä Joutsassa huviveron kulta-aika, jolloin piti olla ohjelmaa ennen tanssia. Huviveron poistaminen sysäsi 30 vuotta kestäneeseen alamäkeen taiteilijan uralla. Osasyy oli myös ammatin tuoma vuorotyö ja orastava itsekritiikki. Vasta eläköidyttyäni uskaltauduin taas mukaan.

”Hienoa olla mukana kaaoksessa, joka järjestäytyy kuin ihmeen kaupalla saumattomaksi kokonaisuudeksi, mutta vasta kun gongi soi”.

Näytellyt harrastajateatterissa vuodesta 1988 yhtä välivuotta lukuun ottamatta joka vuosi. Ramppi-teatterissa mukana alusta alkaen. Rooleja kymmenissä näytelmissä, enimmillään jopa useita rooleja yhden vuoden aikana. Kokemusta myös televisiotyöstä. Mieluisia rooleja ovat Ramppi-teatterissa olleet mm. ”Tukkijoella”-näytelmän Tolari, ”Isä Kiljusen kuningasajatuksessa” neuvonantaja, rehtori ja piispa, ”Haaveiden talon” Haapala, ”Kahdentoista taalerin tähden- näytelmässä Knaapi sekä ”Suden hetken” rovasti.

Ollut pitkään mukana myös Ramppi-teatterin hallinnossa, mm. johtokunnan puheenjohtajana. Nykyisin teatterin neuvottelukunnan jäsen.

”Teatteri on raskas mutta rakas harrastus, joka tuottaa kerta toisensa jälkeen esittämisen iloa. Yhden välivuoden jälkeen tuntui kuin olisi kotiin palannut, kun Suden hetken harjoitukset alkoivat”.

Tullut mukaan Ramppi-teatteriin vuonna 2004 näytelmään ”Kahdentoista taalerin tähden” kansannaisen tyttärenä; myös toisen roolin paikkaus. ”Kummallisen kuntokoulun” Tarapaappa Häthätäläinen ja nyt ”Suden hetken ”Aune Lehtinen.

”Nyt kun olen muuttanut Kangasalta pääkaupunkiseudulle, on palaaminen Ramppi-teatteriin ollut kuin kotiin paluu. Muutaman vuoden tauko ei ole vieraannuttanut ja jo talven harjoituksissa tuntui kuin olisi tehnyt Rampissa työtä joka vuosi. Täällä aloitteleva näyttelijä saa lavakokemusta, jota voi hyödyntää tulevaisuudessa hakiessa ammattiteattereihin” Ylpeänä voin muuallakin todeta, että juureni ovat Ramppi-teatterissa”.

”On ollut erittäin mielenkiintoista päästä seuraamaan näytelmän syntymistä: alkutalven hapuilevaa odotusta, kevään harjoitusten myötä tiivistyvää ja ensi-illan lähestyessä näytelmän yhä rankemmaksi muodostuvaa viimeistelyä. Lopputuloksena oli loppuun saakka mietitty, pitkälle hiottu, tarkennettu ja täsmälleen ajoitettu kokonaisuus. Hankalissa paikoissa kavereiden apu, tuki ja pienet kannustavat kommentit ovat olleet tärkeitä. Kulissihuumori on taiteen alalajina vähemmän tunnettu, mutta sillä on suuri merkitys onnistumiselle. Erityisesti hajanaisen joukon tiivistyminen ohjaajan otteessa yhtenäiseksi tiimiksi on ollut uskomaton kokemus.

Oma käsikirjoittaja on Ramppi-teatterin rikkaus. Historiallinen näytelmä ei ole kevyt, mutta antaa katsojille uusia, tuoreita eväitä elämän reppuun, Herättää ajatuksia, vaikuttaa”.

Rooleja ”Kostianvirta” ja ”Kostian pappi” Yrjö Tuomaanpoika, ”Tukkijoella” Pietu Pietola, ”Noitarumpu” jesuiitta Laurentius, ”Viulunsoittaja katolla” kapakoitsija Lazar Wolf, ”Neito karhun kämmenellä” Waldemar Sammalisto, ” Isä Kiljusen kuningasajatus” isä Kiljunen, ” Haaveiden talo” taidemaalari Einar Ilmoni, ”Kahdentoista taalerin tähden” mylläri Pentti, ”Kummallinen kuntokoulu” isä Kiljunen, ”Hämärässä laulaa punakylkirastas” Työväenyhdistyksen perustaja, suutari J.E. Lindell, ”Tulipunainen ratsastaja” kirkkoherra Matias Ithalin ja ”Suden hetki” Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Benjamin Oksanen. Lisäksi mukana mm. satunäytelmissä.

”Katastrofi! Hätätilanne! Kaksi viikkoa ensi-iltaan. Keuhkoputkentulehdus. Enää et voi kieltäytyä”. Näillä sanoilla työtoveri houkutteli Jussi Saaren ensimmäiseen näytelmään ”Welcome to Kälkyä, mister Woodson”.

”Otin hyväluontoisena ihmisenä tehtävän vastaan. Paikkasin roolin, mutta vain tuon ainoan kerran. Niin vakuutin itselleni ja muille. Tai ... ehkä sittenkin ... ja miksei. Sillä tiellä olen edelleen. Ollut jo kohta 15 vuotta. Onneksi. Jo ensimmäisen harjoitusillan jälkeen jäi tunne, että olisin kuulunut joukkoon jo kauan. Sama tunne on vieläkin. Niin sydämellisesti Rampin ryhmä on aina ottanut minut vastaan. Tämä harrastus ei ole antanut minulle paljon. Se on antanut kaiken!”

Roolit: Tulipunainen ratsastaja” vanhaisäntä ja ”Suden hetki” Edvard Peltonen.

”Ramppi-teatteri on hyvin organisoitu ja hyvin informoitu harrastajateatteri. Siellä vallitsee toverillinen, leppoisa ja samalla kannustava henki. Teatterin kunnianhimoiset tavoitteet, näyttämöllinen tulostavoite mukaan luettuna kannustaa kaikkia mukana olijoita. Ohjelmisto on persoonallinen ja erottaa Ramppi-teatterin muista”.

(15 vuotta), koululainen, Pälkäneen yhteiskoulu. Harrastaa teatterin ohella muun muassa ratsastusta ja kaktusten kasvatusta, mieluisin kouluaine historia. Ensimmäisen kerran Ramppi-teatterissa kesällä 2006 näytelmässä ”Hämärässä laulaa punakylkirastas” kylän pikkupoikana, vuonna 2007 ”Tulipunaisessa ratsastajassa” sotilaspalvelija Mattina ja vuonna 2008 ”Suden hetkessä” Pertti Tulenheimona.

”Ramppi-teatterissa parasta on, kun saa tuntea itsensä ramppilaiseksi ja on paljon ystäviä ympärillä. Kaikki tekevät työtä yhdessä, hevoset ja koiratkin. On kiva näytellä historiallisia rooleja – erityisesti Pertin rooli tuntui juhlalliselta ja aika vaativalta, koska hän on ollut todellinen henkilö. Rampissa roolit ovat toiminnallisia, ja siellä pitää oppia tekemään kaikenlaista. ”Tulipunaisessa ratsastajassa” opin muun muassa sytyttämään märkiä puita. Toivoisin voivani palata vielä Ramppi-teatteriin. Joskus tulevaisuudessa toiveroolini olisi sellainen, jossa saisi ratsastaa.”

Roolit näytelmissä: ”Tulipunaisen ratsastajan” Ruotsilan isäntä ja ”Suden hetkessä”
kunnallismies, muurari Vihtori Lunden.

”Olen kokenut Ramppi-teatterin innostavana, vaativana, antoisana ja positiivisena yhteisönä. Kaikki ramppiteatterilaiset suhtautuvat toisiinsa ja myös uusiin tulokkaisiin kannustavasti. Ramppi-teatterissa saa kokeilla omia rajojaan, siellä annetaan vastuuta ja Rampin hyvin toimivassa ryhmässä oppii kantamaan vastuuta. Olen myös oppinut paljon teatterin tekemisestä ja ihmissuhteista, joista molemmista on hyötyä iloa niin julkisessa kuin henkilökohtaisessakin elämässä. Valmis näytelmä palkitsee monin verroin koetut vaivat, niin kuin elämässä muutenkin.

Ramppi-teatteri on myös avannut minulle historiaa, ihmisten kohtaloita ja elämää aivan uudella tavalla. Nykypäivä tarvitsee historiaa, jos haluamme elää onnellista tätä päivää ja rakentaa arvokasta tulevaisuutta.

Uskon saaneeni Ramppi-teatterista, sen ryhmästä ja esitetyistä näytelmistä lisämausteita ja sävyjä elämääni. Uudet ystävyydet ja tuttavuudet ovat kuin piste iin päällä”.

”Näytelmien ja näyttelemisen myötä olen oppinut paljon. Historiasta ja ihmisestä. Teatteri myös rohkaisee: Uskaltaa panna itsensä likoon. Ramppilaiset ovat hienoja ihmisiä. Upea porukka”.

Mukana Ramppi-teatterissa käsikirjoittajana vuodesta 1996. Kirjoittanut Ramppi-teatterille kaikkiaan 12 kantaesitettyä näytelmää. Kolmastoista työn alla. Viisi historiallista romaania.

Teatterin lavalla kouluvuosien jälkeen vasta näytelmissä: ”Haaveiden talo” Hjalmar Ilmoni, ”Kahdentoista taalerin tähden” tuomari, ”Kummallinen kuntokoulu” pääministeri, ”Hämärässä laulaa punakylkirastas” agitaattori August Vatanen, ”Tulipunainen ratsastaja” kirkkoherra Abraham Thuronius. ”Suden hetkessä” mukana mielitehtäväksi muodostuneessa Antti Tulenheimon roolissa.

”Ramppi-teatteri on minulle samalla kertaa haaste ja henkireikä, eräänlainen hengen lepopaikka. Teatteriin ei tuoda mukana siviilielämän rooleja. Siellä ei kysytä, kuka olet tai mistä tulet. Ramppi-teatterissa ei joku ole professori, toinen timpuri, konttoriapulainen tai taksimies. Kun näytelmää tehdään, on tärkeää vain se, otatko osasi vastuusta, haluatko tehdä työsi niin hyvin kuin osaat. Palkintona on yhteisen onnistumisen riemu, jos ryhmä on voinut tuottaa katsojalle aidon ja arvokkaan katsomiskokemuksen. Sellaisia tuntemuksia olen saanut vuosien varrella kokea monet kerrat tämän upean ryhmän yhtenä lenkkinä. Niin koneen äärellä, harjoituksissa kuin näyttämöllä. Yhtään vuotta en vaihtaisi pois”.